On aika

On aika. Tällä otsikolla sävelsin ja esitin musiikkia poikkitaiteelliseen runon ja musiikin dramatisoituun esitykseen muutama vuosi sitten. Esityksessä käytiin runoilijan ja muusikon välistä dialogia taiteen keinoin. Runot olivat kirjoitettu noin parikymmentä vuotta aiemmin ja koottu kokonaisuudeksi ohjaajan avustajalla. Muistot, jotka tuosta prosessista jäivät, ovat lämpimiä.

Kuva: Santtu Määttänen

Huomenna on aika uuteen jaksoon elämässä. Herätyskello ilmoittaa olemassaolostaan viiden viikon tauon jälkeen. Ottamani askeleet vievät minut työpaikalle. Kelloton kausi päättyy. Positiivista tässä on se, että tällä hetkellä en voi väittää muistavani salasanoja tai keskeneräisiä työtehtäviä. Loma ja Ajantappajien taidetapahtuma on tehnyt tehtävänsä.


Lupailin tuossa aiemmin, että leppoistasin syksyllä. Haastoin jopa ystäviäni muistuttamaan minua tästä. Nyt tuntuu, että sain tämän projektin myötä aavistuksen siitä mitä tuo kiireetön elämä voisi olla. Dialogi, mitä tässä dramaattisessa työelämässä tulen käymään itseni kanssa, on jo osittain käynnistynyt. Ehkäpä ensimmäisenä tulee todeta itselleni seuraavasti.


- Antti, on aika lunastaa lupauksesi.


Uskon vakaasti siihen, että kiireettömästi muistellen salasanat ja muut asiat palaavat mieleen. Pidän sanani. Lähden huomenna kiireettömästi astellen kohti työpaikkaa. Katsotaan sen hetken koittaessa mitä tapahtuu. Tuskin nyt tehdyllä pohdinnalla on vaikutusta muuhun kun stressitasojen herättelyyn. Taidan nauttia vielä tästä kellottomasta illasta ja nukkua levollisesti aamuun. Olkoot "on aika" vielä "off aika" tämän hetken.