Länsimaisessa ajattelussa elämä ajatellaan nousevana ja laskevana kaarena. Hyödytön lapsuus, nuoruus ja vanhuus. Aktiivinen, tuottoisa keski-ikä. Itämaissa ajatellaan toisin: elämä on jatkuvaa nousua.
Kaariajattelun taustalla on hyötyminen. Kun ihminen oppii asioita, tietoja, taitoja, hänestä on tulee hyödyllinen osa tähän (rahaa)tuottavaan maailmaan. Sairas, työtön, jaksamaton on pelkkä kuluerä.
Itämaissa nähdään elämänkokemus arvokkaana. Ihminen on arvokas sinänsä, ei vain tuotantovälineenä. Ihmisen elämä on arvokas kaikkine onnistumisineen ja epäonnistumisineen - ne kuuluvat elämään tai ovat itse elämä.
Millainen on sinun kaaresi? Oletko arvokas siksi, että olet ihmiseksi syntynyt ja elät täyttä elämää vai ansaitsetko olemisen oikeutuksen tekemistesi ja saavutustesi kautta?
Tuotantoväline on hyödyllinen vain yhdessä tehtävässä.
Hyödytön ajantuhlaaminen on välttämätön edellytys uutta luovalle ajattelulle. Hyödytön ajantuhlaaminen on edellytys sille, että aistit ovat avoinna kauniille, merkitykselliselle, kokemisen arvoiselle. Ihmiseksi kasvaminen, ihmisenä kasvaminen ja ihmisenä eläminen vaativat aikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti