24.7. -päivän raportti

Ajantappajien toiminta on ollut kesän aikana vilkasta. Ensin aloitettiin Imatran big band festivaaleilla vuorovaikutteisten teosten voimin. Nyt jatketaan parhaillaan useammilla valmisteluilla sekä vielä heinäkuun loppuun asti Mikkelin GalleriArissa olevan näyttelyllä. Ja näyttelykin siirtyy vielä osittain ravintola Hillaan elokuuksi. Elokuussa on luvassa ohjelmaa ensin lapsille Sykettä -tapahtuman muodossa ja myöhemmin Imatran taideyössä muille taiteen ystäville. Syyskuussa Lappeenrannan keskustassa nähdään isohko vuorovaikutteinen teos, josta lisää myöhemmin.

Mielenkiintoinen yhteistyö syntyi kuitenkin Raaseporin Faces festivaalin yhteyteen. Ajantappajat ponnistavat nyt Etelä-Karjalan ja -Savon ulkopuolelle isommassa muodossa ensi kertaa. Todennäköisesti ei kuitenkaan viimeistä. Raaseporiin viedään teokset Yhteiskunnan askeleet sekä Tapa aika ennen kuin se tappaa sinut. Kohta alkaa olla jälleen se tilanne, että työryhmä alkaa keräämään kelloja. Toivottavasti Raasepori ja festivaali toivottavat meidät yhtä lämpimästi tervetulleiksi, kuin me menemme sinne!

On rohkaisevaa huomata, että toiminnalle on kysyntää. Syyskokouksessa hallitus tulee käsittelemään ensi vuoden tapahtumia. Vaikka kuvittelimme edellisellä kerralla, että kärsimme toiminnan suhteen runsaudenpulasta, emme todellakaan osanneet odottaa tällaista. Ilo nähdä kuitenkin miten Ajantappajien toiminnasta on apua taiteilijoille. Atte Pajun töitä voi tälläkin hetkellä käydä ihastelemassa Mikkelin lisäksi Kulttuurikutinaa -hankkeen "kiertueella" parhaillaan Rautjärvellä. Imatralla Tuija ja Antti Kuusi tuottavat kahta lasten tapahtumaa, joista toinen on osa paikallista sirkusfestivaalia. Lisäksi näyttelyt ja muut tapahtumat ovat saaneet paljon positiivista palautetta sekä kävijöiltä että medialta. Mutta tämä riittäköön raportoinnista, vaikka lisääkin olisi sanottavaa monesta asiasta.

Mennään hetkeksi erilaisiin asioihin.

24-7 -päivänä tuntuu olevan koko maailman aika käsillä. On hyvä katsoa hiukan taakse ja hiukan eteen, muistaen kuitenkin olla läsnä tässä hetkessä. Ehkäpä jonkun vuoden päästä voitaisiin viettää tätä kiirettömyyden päivää kansallisena juhlapäivänä. Siihen tämä 24.7. sattuisi vallan mainiosti. Tähän liittyvä alkuperäinen idea oli järjestää kännyköiden keräys vuodelle 2014 tai 2015. "Heitä kännykkäsi mäkeen" -tapahtuma on suunniteltu alustavasti jo, mutta sisältö on se jonka haluan tänään jakaa kanssanne. Päivä, jolloin jokainen aterioi yhdessä aamiaisesta lähtien iltapalaan saakka. Jolloin ei ole suunniteltuja menoja. Milloin kännykät ovat suljettuina, samoin tabletit ja muut näyttöpäätteet. Tavoitteena olla läsnä niiden ihmisten kanssa, jotka silloin ovat paikalla. Perhe, ystävät, sukulaiset, tutut, tuntemattomat tai pelkästään oma itse. Päivä, jolloin ei ole kiire sanoa omaa mielipidettä toisen puheen päälle. Hetkiä, jolloin voisi vain jäädä pohtimaan kuulemaansa ja vastata vasta kun tietää mitä oikeasti on mieltä. Saatte varmaan kiinni mistä on kyse. Ei laiskottelusta vaan läsnäolosta.

Tätähän voisi vaikka pilotoida Earth Hourin yhteydessä. Ensin sammutetaan sähköt ja vietetään pari tuntia kynttilän valossa ystävien kesken. Sitten hiljalleen siirryttäisiin heinäkuussa askel pidemmälle. Ehkäpä ne kynttilät toimisivat tässäkin paremmin kuin sähkövalot. Lisään ajatuksen hallituksen kokouksen tulevien tapahtumien listalle.

Hyvää kaksytneljäseittemän päivää, luitpa tämän milloin vaan!

Ajantappajien kesä

"Pystyttekö itse elämään ideologianne mukaisesti?" -kysymys on toistunut oikeastaan jokaisessa Ajantappajien näyttelyssä tai tapahtumassa. Imatran Big band festivaalilla olevan Tapa aika ennen kuin se tappaa sinut -teoksen ohessa ihmisten kanssa tuo sama kysymys on noussut jälleen useaan kertaan esiin. Sellaista kritiikkiä on esitetty, että suomalaiset ovat valmiiksi jo tarpeeksi vapaa-ajan perään, ettei tällaista pitäisi enää tukea. Teos sekä Ajantappajat ovat herättäneet jälleen paljon keskustelua.

"Can't open no:394" GalleriArissa olevasta
näyttelystä Antti Kuusen valokuva

Ideologian mukaisesta elämästä jäin kuitenkin pohtimaan, että mistä siinä on oikeastaan kyse? Kuinka tuon voisi pukea parhaiten sanoiksi? Alkujaan puhuimme Ajantappajien kesken kiireen vastaisesta kampanjasta, joka taisi kuitenkin olla hyvä lähestymistapa itse aiheeseen. Emme halua että ihmiset tekisivät asioita välttämättä vähempää. Vastustamme kiirettä.

Tämän vuoden teemaa, läsnäolon taitoa, pohdiskellessani aiemmin alkuvuodesta huomasin että prosessi on käynnistynyt minussa. Kiinnitin entistä enemmän huomiota siihen ihmiseen joka milloinkin oli kohdattavana. Monesti unohdin sen vuoksi mitä olin ollut ennen sitä tekemässä, mutta tähän mennessä jokainen niistä asioista on palautunut mieleen. Ja jokainen ihminen on tullut kohdattua aidommin.

Elänkö sitten ideologian mukaisesti vai pyrinkö kasvamaan sen osoittamaan suuntaan ihmisenä? Annan ääneni jälkimmäiselle vaihtoehdolle. Tämä ei rajaa sitä pois, ettenkö voisi tehdä paljon asioita. Teen ja tulen aina tekemään, olen sen verran aktiivinen sekä impulsiivinen persoona. Kiireen rajaan parhaani mukaan pois. Ajantappaminen ei ole sama asia kuin laiskottelu.

Salla-Mari Lukkarisen taidonnäyte kellokoruista

Eilen kävelin Imatran big band festivaalin portille päin 3 kilometrin matkaa, kun huomasin että kenkäni meni rikki. Tuo Merrelin sandaali oli palvellut pitkän ajan jo minua. Illemmalla kertoessani Ajantappajien toiminnasta oivalsin jotain. Aamulla herätyskelloni jätti herättämättä jostain syystä. Tämä ja kenkä-episodi sopivat ajantappajan elämään kuin nakutettu. Kelloja ja kenkiä olemme keränneet ja käyttäneet yhteisötaideteoksissa alusta alkaen. Nyt sain lisää omakohtaisia kokemuksia molemmista.

Lopuksi käytän vielä mahdollisuutta muistuttaa, että Imatran big band festivaaleilla on mahdollista käydä osallistumassa Tapa aika ennen kuin se tappaa sinut -kelloteokseen ja teetättää kellon osista itselleen uniikki käsityönä tehty koru. Tuotto käytetään taiteilijan palkkaan sekä Ajantappajien toiminnan tukemiseen. Lisäksi Mikkelissä GalleriArissa heinäkuussa ja elokuussa ravintola Hillassa on mahdollista käydä ihastelemassa Ajantappajien taidenäyttelyä. Elokuussa olemme myös Imatran Taideyössä ja syksyllä tapaamme Lappeenrannassa.

Kiireetöntä ja nautinnollista kesää!