Aina täytyy tehdä suunnitelmia. On suunniteltava elämää kuukausia ja vuosia eteenpäin, apurahahakemuksiin on tehtävä taiteellinen työsuunnitelma, koulusta valmistumisen jälkeen nuorilta kysytään tulevaisuuden suunnitelmista ja työvoimatoimistossa työttömälle tehdään työnhakusuunnitelma. Useassa kohdassa ovat suunnitelmat lisäämässä turvallisuutta ja ne ohjaavat elämää eteenpäin. Liika suunnitteleminen ei ole kuitenkaan hyvästä, sillä se vie ajatukset pois tästä hetkestä ja mahdollisuuden toimia spontaanisti. Pian tämä hetki on vain suunnittelua seuraavaa varten, emmekä kykene olemaan läsnä.
Läsnäolo on Ajantappajien tämän vuoden teema. Päätin katsoa monen taiteilijaystäväni suosittelemana performanssitaiteilija Marina Abramovic:sta kertovan dokumenttielokuvan The Artist is Present http://areena.yle.fi/tv/1775008. joka seuraa taiteilijan valmistautumista retrospektiiviinsa New Yorkin MoMAan. Dokumentti kertoo hänen 40 vuotta kestäneen uransa vaiheista sekä myös avaa hänen henkilökohtaista elämäänsä nuoruuden rakastettunsa performanssitaiteilija Ulay:n kanssa, jonka kanssa hän työskenteli vuosina 1976-1988.
Taiteilija sanoo läsnäolon olevan performanssissa tärkeintä, jolloin taide kykenee koskettamaan ja tulemaan todeksi yleisölle.Yleisön on päästävä samaan mielentilaan taiteilijan kanssa. Retrospektiivissa on esillä hänen aikaisempaa tuotantoa, jota nuoret taiteilijat esittävät. Ennen näyttelyä Abramovic pitää heille workshopin jossa meditoidaan, paastotaan ja harjoitellaan keskittymistä.
The Artist is Present teoksessa taiteilija istui maaliskuun 14:sta päivästä toukokuun 31:een 2010 museon aukioloaikana tarkoituksenaan olla läsnä yleisölle. Ihmiset saavat tulla yksi kerrallaan istumaan hänen eteensä tuolille ja taiteilija ainoastaan on ja katsoo heitä. Teokseen osallistuneet eivät saaneet puhua tai häiritä taiteilijaa. Teoksessa taiteilijasta tulee katsojan peilikuva. Monet itkivät teoksessa, toiset nauroivat. Ihmeellistä oli teoksen suosio: yleisö saattoi tulla yöllä jonottamaan museon pihalle, kuten rockkonserttiin, kokeakseen toisen ihmisen läsnäolon performanssissa.
Taidekriitikko Arthur Danto puhuu dokumentissa ajasta suhteessa teokseen: "Marina visualisoi aikaa taiteellaan. Teoksen kestolla hän ilmentää ajan painoa. Aika painaa taiteilijan harteilla. Aika ei kiidä hetkessä ohi vaan on kuin selittämättömän suuri esine jota ei voi paeta ja jonka alle jää loukkuun."
Teos pakottaa hidastamaan, hiljentymään ja pysähtymään. Useimmiten nämä asiat eivät tule luonnostaan vaan hektisessä ja kiireisessä maailmanmenossa ne on haettava jostakin. Tässä teoksessa nähdään taiteen ja läsnäolon todellinen voima, jota meidän tulisi vaalia arkisessa elämässämme.
maanantai 28. tammikuuta 2013
torstai 24. tammikuuta 2013
Kiireetön tammikuu
Uudenvuoden jälkeen tammikuussa kuulee ihmisiltä lupauksia tipattomasta tammikuusta, kuntoilun aloituksesta ja laihdutuksesta. Eräs kuntosaliyrittäjä kertoi salien täyttyvän ihmisistä vuoden alusta mutta helmikuun loppuun mennessä tyhjenevän yhtä nopeasti. Kuntoilu on hyvä harrastus, enkä kannusta ketään ylenpalttiseen alkoholinkäyttöön, mutta kannatan kohtuutta kaikessa. Silloin ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin tai kiusata itseään.
Itse vietän tipattoman sijaan kiireetöntä tammikuuta. Pyrin olemaan siinä hetkessä läsnä missä milloinkin olen, vaikka tekemistä on kädet täynnä samalla lailla kuin ennekin. Jos laitan ruokaa, keskityn siihen. Asioita hoitaessani pyrin tekemään yhden kerrallaan. Työhuoneella hyväksyn maalausprosessin hitauden, maalillakin on oma aikansa jonka se ottaa kuivuakseen. Suoritan vähemmän mutta saan oikeasti aikaiseksi asioita joissa olen ollut läsnä. Se näkyy myöskin kaiken työn ja tekemisen jäljessä.
On mukavaa juoda lasillinen viiniä silloin tällöin tai raikas omenasiideri saunan jälkeen. Mennä elokuviin ja ostaa iso laatikko popcorneja. Kyllä myös reipas kävelylenkki talviauringossa virkistää mieltä.
Toivon että kiireetön tammikuu jättäisi jälkensä minuun ja omaksuisin saman asenteen myös helmikuulle ja ylipäänsä tulevaisuudelle. Mutta keskitytään tähän hetkeen, tähän tammikuun päivään, kiireettömästi.
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Kohtaisitko minut?
Kiireenvastainen kampanja viime vuonna tuotti kaksi näyttelyä Mäntyharjulla ja Imatralla. Lisäksi kelloja ja kenkiä kerättiin useita satoja molempia. Näyttelyiden lisäksi kaksi työryhmän jäsentä kävivät Dakarissa Taf taf -residenssissä hakemassa uusia näkökulmia tuleviin tapahtumiin ja näyttelyihin. 2012 oli hyvä vuosi ja tulevasta odotetaan entistä parempaa. Ajantappajien vuoden 2013 teemana on Läsnäolon taito.
Miksi läsnäolo sitten? Maailmassa, jossa elämme, on monenlaisia ihmisiä ja yhteisöjä. Oma länsimaalainen kulttuurimme on hyvin individualistinen ja monella tavalla polarisoitunut. Mediassa kirjoitetaan yhteisöllisyyden tarpeesta ja merkityksestä. On olemassa erilaisia ehdotuksia, kuinka yhteisöllisyyttä voitaisiin lisätä erilaisin toimintamallein ja -suunnitelmin. Ajantappajilla on oma ehdotuksensa, jota ei lähdetä edes yrittämään tekemään yksin. Tuntuuhan se aika hassulta ajatukselta tehdä yksin jotain yhteisöllisyyden eteen. Tapahtumissa ja näyttelyissä tulee olemaan osallistavia yhteisötaideteoksia jälleen, joissa jokainen osallistuja voi olla osana Ajantappajien yhteisöä. Tai toisin päin muotoiltuna, Ajantappajat ovat osa taiteen ystäviä, jotka tulevat tapahtumiin ja näyttelyihin. Ajantappajat ovat myös suunnitelleet toisten taiteilijaryhmien kanssa yhteistyötä, joiden mahdollisista tuloksista päästään ehkäpä nauttimaan tämän vuoden aikana myös!
Yhteisöllisyys ja kohtaaminen ovat suuria sanoja, joiden merkityksen ymmärtäminen vaatii hiukan ponnistelua. Senegalin yhteisöllisyys oli suomalaisittain aluksi osittain hankala ymmärtää. Avoimella mielellä ja rohkeasti mukaan heittäytyen sitä kautta kuitenkin sai paljon yhteiskunnallista keskustelua laajemman ja avaramman näkökulman mieltä askarruttavaan teemaan. Kohtaamisia syntyi jatkuvasti. Ihmiset olivat läsnä siinä hetkessä. Kenelläkään ei ollut niin kova kiire, ettei olisi voinut keskeyttää työtään, nähdä, kuulla ja vuorovaikuttaa aidosti. Eikä kenenkään elämä kärsinyt toisen ihmisen huomioimisesta.
Voitko sinä sanoa, että kohtaat aidosti huomenna, tai vielä paremmin tänään, ihmiset jotka tulevat vastaan? Minä voin myöntää suoraan, että suuri osa vastaantulijoista jatkaa matkaansa ohitseni, ilman että edes huomaan heitä. Ihmebantun sketsissä nauretaan ajatukselle, että kadulla tervehdittäisiin silmiin katsoen jokaista ihmistä. Meille se on vitsi, afrikkalaisille ei. Onko meillä todella niin kiire, ettemme voi huomioida muita ihmisiä?
Kohtaaminen on kuitenkin jotain enemmän kuin moikkaamista. Se on ihmisen näkemistä, kuulemista ja hänen persoonan läsnäolon tunnistamista. Tämä vaatii usein sen hetken tekemisen keskeyttämistä, oli se sitten kävelemistä, työntekoa tai ajattelemista. Intensiivinen kohtaaminen tuottaa usein mielihyvää molemmille osapuolille. Aidon kohtaamisen kokeminen tuottaa enemmän kuin osittainen ohittaminen. Tuottaminen on meidän yhteiskunnalle tärkeää, joten tämäkin näkökulma on hyvä huomioida. Sanonta, älä kulje onnesi ohi sopii hyvin tähän kirjoitukseen. Toivotammekin koko Ajantappajien joukon voimin läsnäolevaa ja kohtaamisen täyteistä vuotta 2013 kaikille!
Miksi läsnäolo sitten? Maailmassa, jossa elämme, on monenlaisia ihmisiä ja yhteisöjä. Oma länsimaalainen kulttuurimme on hyvin individualistinen ja monella tavalla polarisoitunut. Mediassa kirjoitetaan yhteisöllisyyden tarpeesta ja merkityksestä. On olemassa erilaisia ehdotuksia, kuinka yhteisöllisyyttä voitaisiin lisätä erilaisin toimintamallein ja -suunnitelmin. Ajantappajilla on oma ehdotuksensa, jota ei lähdetä edes yrittämään tekemään yksin. Tuntuuhan se aika hassulta ajatukselta tehdä yksin jotain yhteisöllisyyden eteen. Tapahtumissa ja näyttelyissä tulee olemaan osallistavia yhteisötaideteoksia jälleen, joissa jokainen osallistuja voi olla osana Ajantappajien yhteisöä. Tai toisin päin muotoiltuna, Ajantappajat ovat osa taiteen ystäviä, jotka tulevat tapahtumiin ja näyttelyihin. Ajantappajat ovat myös suunnitelleet toisten taiteilijaryhmien kanssa yhteistyötä, joiden mahdollisista tuloksista päästään ehkäpä nauttimaan tämän vuoden aikana myös!
Yhteisöllisyys ja kohtaaminen ovat suuria sanoja, joiden merkityksen ymmärtäminen vaatii hiukan ponnistelua. Senegalin yhteisöllisyys oli suomalaisittain aluksi osittain hankala ymmärtää. Avoimella mielellä ja rohkeasti mukaan heittäytyen sitä kautta kuitenkin sai paljon yhteiskunnallista keskustelua laajemman ja avaramman näkökulman mieltä askarruttavaan teemaan. Kohtaamisia syntyi jatkuvasti. Ihmiset olivat läsnä siinä hetkessä. Kenelläkään ei ollut niin kova kiire, ettei olisi voinut keskeyttää työtään, nähdä, kuulla ja vuorovaikuttaa aidosti. Eikä kenenkään elämä kärsinyt toisen ihmisen huomioimisesta.
Voitko sinä sanoa, että kohtaat aidosti huomenna, tai vielä paremmin tänään, ihmiset jotka tulevat vastaan? Minä voin myöntää suoraan, että suuri osa vastaantulijoista jatkaa matkaansa ohitseni, ilman että edes huomaan heitä. Ihmebantun sketsissä nauretaan ajatukselle, että kadulla tervehdittäisiin silmiin katsoen jokaista ihmistä. Meille se on vitsi, afrikkalaisille ei. Onko meillä todella niin kiire, ettemme voi huomioida muita ihmisiä?
Kohtaaminen on kuitenkin jotain enemmän kuin moikkaamista. Se on ihmisen näkemistä, kuulemista ja hänen persoonan läsnäolon tunnistamista. Tämä vaatii usein sen hetken tekemisen keskeyttämistä, oli se sitten kävelemistä, työntekoa tai ajattelemista. Intensiivinen kohtaaminen tuottaa usein mielihyvää molemmille osapuolille. Aidon kohtaamisen kokeminen tuottaa enemmän kuin osittainen ohittaminen. Tuottaminen on meidän yhteiskunnalle tärkeää, joten tämäkin näkökulma on hyvä huomioida. Sanonta, älä kulje onnesi ohi sopii hyvin tähän kirjoitukseen. Toivotammekin koko Ajantappajien joukon voimin läsnäolevaa ja kohtaamisen täyteistä vuotta 2013 kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)