Kiireettömän miehen kello

Kellon käyttämisen lopetin jo reilut kymmenen vuotta sitten. Nyt kuitenkin päätin laittaa aikaraudan ranteeseen. Viritin sen pari viikkoa sitten kohdilleen ja esittelin monille. Vastaukseksi sain hymähdyksiä sekä ihmettelyä. 

Ensin esittelin uuden rannetta koristavan esineen Keisarin uutena kellona. Sitten tulin toisiin ajatuksiin, kun eräs ihmettelijöistä työnsi sormensa kellooni ja totesi siinä olevan kosketusnäytön. Tajusin sillä hetkellä edustavani vahvasti nykyisyyttä. Se oli hyvä asia. Elää tässä hetkessä, nykyisyydessä, tämän hetken teknologian huipun kärjessä! Esittelin tikittäjäni kosketusnäyttökelloksi.

Muutama tovi tämän jälkeen pääsin ehkä vihdoin sinuksi sen faktan kanssa, että aamuisin piti muistaa silmälasien ja hampaiden pesun lisäksi rannekkeen lukitseminen. Myönnettäköön, että muutamana aamuna tajusin vasta pari tuntia heräämisen jälkeen jotain puuttuvan. Kiristelin nahkahihnaa ranteeseeni sitten kesken työpäivän.

Tämän illan nimi rannekkeelleni on kypsynyt useamman päivän. Kiireettömän miehen kello se olla pitää! Hankala on kiirehtiä kun kellotaulusta näkyy vain, eilisen illan kommenttia lainaten, "neljä karvaa ja pari luomea". Sekin etu tässä on että hymyjen ja hyvien keskusteluiden lisäksi kokee olevansa oikeassa ajassa. Nykyajassa. Kosketusnäytöt ja kaikki.

Muusikkona luonnollisesti vitsit bändikavereilta olivat lukuisia. Englantia puhuvassa kokoonpanossa englanninkielinen sana timehan tarkoittaa musiikin sykettä, tempoa. Veistelivät kaverukset eilen ennen illan keikkaakin jotain siitä, että pitäisi riisua tuo riippakivi ranteesta, että soittaisin edes jotenkuten samaa tahtia. Uhmasin kuitenkin tovereita ja sai kellonikin ensimmäisen kosketuksen rock-musiikin maailmaan. Keikka muuten alkoi tasan puolen yön aikaan. Tätä ei tarvinnut tarkistaa ainakaan minun ajanmittauslaitteestani.

Tällä kertaa allekirjoitan työryhmän lisäksi omalla nimelläni,
Antti Kuusi

Taideyö takana

Ajantappajien jalkautuminen Kulttuuritalo Virran Taideyöhön eilisiltana sujui hienosti. Ehkä kuitenkin vähän enemmänkin, kuin vaan hienosti. Ollaan rohkeita ja sanotaan, että upeasti! Ihmisiä oli paljon ja jopa jonoksi asti teoksen Tapa aika ennen kuin se tappaa sinut lähistöllä. Uudet kellolahjoitukset tulivat tarpeeseen. Ilman niitä olisi tullut suorastaan kellopula. Oli ilo nähdä, kuinka sekä nuoret että jo varttuneemmatkin osallistuivat aktiivisesti koko illan ajan teokseen.

Yhteiskunnan askeleet teos oli kerännyt reilut kolmekymmentä kassillista kenkiä lahjoituksena. Tällä hetkellä nuo kengät seisovat Imatran pääkirjaston portailla. Teoksen ideanahan on se, että jokainen voi halutessaan etsiä kenkien joukosta itsensä näköiset ja sijoittaa ne sille yhteiskunnan portaalle, jolla kokee seisovansa. Kävijöiden joukosta nousi monenlaisia palautteita. Yksi kertoi, että nostaa itsensä huipulle, portaiden päässä olevien hälyttimien päälle. Toinen sanoi, että tuntee olevansa alimmalla portaalla. Joku taisi mainita arkkitehtuurin vaikuttavan yhteiskuntaa kuvaavan portaikon rakenteeseen liiaksikin. Keskitasanne on useamman portaan verran vertikaalista keskikohtaa ylempänä. Tärkeintä on, että osallistujia sekä kommentteja tuli työryhmän tietoon. Teoksen tarkoituksena on seurata, kuinka osallistujajoukko kokee sijoittuvansa yhteiskunnassamme.

Musiikki, joka soi Karelia-salissa videoinstallaation seurana, sai palautetta Saksasta asti. Vertaus Eric Claptoniin taisi kaikua jonkun ajantappajan korviin saakka. Työnäytökset kiinnostivat tuttuun tapaan. Korutaidetta saatiin nauttia Ajantappajien lisäksi Korutaideyhdistyksen kävelevän- sekä tavanomaisemman korutaidenäyttelyn muodossa. Erityinen kiitos kuuluu Kulttuuritalo Virran henkilökunnalle, jotka olivat uurastaneet saadakseen tyylikkään valaistuksen sekä kaiken muun toimimaan tapahtumassa.

Kokonaisuutena voi levollisin mielin todeta, että kiireenvastainen kampanjointi on herättänyt kiitettävästi vastakaikua. Hyvä henki ja rento tekeminsen meininki on ollut jatkuvasti läsnä.

Taideyö on takana ja edessä siintää tulevaisuus. Ajantappajat keskittyvät seuraavina kuukausina pohtimaan kuinka toteuttaa parhaat visiot. Blogin päivittäminen jatkuu sekä tulevaisuuden suunnitelmien, että sisällöllisten kirjoitusten muodossa.

Taidetta Imatran yössä

Lauantaina 18.8. Ajantappajien työryhmä kokoontuu jälleen ja tällä kertaa Imatralle Kulttuuritalo Virtaan. Illan aikana, yhdeksästä puoleen yöhön, on paljon muutakin luvassa. Ajantappajien puolesta on luvassa jotain uutta ja vanhaa.

Kellojen lisäksi toimintaa on laajennettu lahjoitusten osalta kenkiin. Kenkiä onkin saapunut jo mukavat määrät. Eräänä aamuna 7.30 työryhmä sai lahjoituksena kolme ISOA kassillista kenkiä. Sen lisäksi Imatran pääkirjastoon oli ilmestynyt pari kenkä- ja kellokekoa. Tämän vieressä oli nöyrä toive, että tarpeettomiksi jääneet kyseiset artikkelit ovat lämpimästi tervetulleita osaksi taideteoksia. Ne keot ovat kasvaneet.

Kuva: Ajantappajat

Kengistä muodostuu uusi vuorovaikutteinen yhteisötaideteos, joka on Kengättömien taiteilijoiden työryhmän kehittynyttä perintöä. Yhteiskunnan askeleet rakentuu Imatran pääkirjaston portaisiin ja on siellä muutaman viikon ajan.

On ollut hieno huomata, kuinka moni on kiinnostunut työryhmän toiminnasta. Blogia luetaan ja lahjoituksia saadaan jatkuvasti. Imatralla yhden päivän mittainen tapahtuma ei tule jäämään viimeiseksi. Toiminta jatkuu.

Tulevaisuuden suunnitelmia on tehty. Ideointi on ollut vähintäänkin riemukasta. Ensi vuoden teemaksi on kaavailtu Läsnäolon taitoa. Ei kuitenkaan mennä liian pitkälle tulevaisuuteen vaan eläkäämme elämämme parasta aikaa tässä ja nyt.

AJAN KAARIA

Länsimaisessa ajattelussa elämä ajatellaan nousevana ja laskevana kaarena. Hyödytön lapsuus, nuoruus ja vanhuus. Aktiivinen, tuottoisa keski-ikä. Itämaissa ajatellaan toisin: elämä on jatkuvaa nousua.

Kaariajattelun taustalla on hyötyminen. Kun ihminen oppii asioita, tietoja, taitoja, hänestä on tulee hyödyllinen osa tähän (rahaa)tuottavaan maailmaan. Sairas, työtön, jaksamaton on pelkkä kuluerä. 

Itämaissa nähdään elämänkokemus arvokkaana. Ihminen on arvokas sinänsä, ei vain tuotantovälineenä. Ihmisen elämä on arvokas kaikkine onnistumisineen ja epäonnistumisineen - ne kuuluvat elämään tai ovat itse elämä.

Millainen on sinun kaaresi? Oletko arvokas siksi, että olet ihmiseksi syntynyt ja elät täyttä elämää vai ansaitsetko olemisen oikeutuksen tekemistesi  ja saavutustesi kautta?

Tuotantoväline on hyödyllinen vain yhdessä tehtävässä.

Hyödytön ajantuhlaaminen on välttämätön edellytys uutta luovalle ajattelulle. Hyödytön ajantuhlaaminen on edellytys sille, että aistit ovat avoinna kauniille, merkitykselliselle, kokemisen arvoiselle. Ihmiseksi kasvaminen, ihmisenä kasvaminen ja ihmisenä eläminen vaativat aikaa...