Kiireettömän miehen kello

Kellon käyttämisen lopetin jo reilut kymmenen vuotta sitten. Nyt kuitenkin päätin laittaa aikaraudan ranteeseen. Viritin sen pari viikkoa sitten kohdilleen ja esittelin monille. Vastaukseksi sain hymähdyksiä sekä ihmettelyä. 

Ensin esittelin uuden rannetta koristavan esineen Keisarin uutena kellona. Sitten tulin toisiin ajatuksiin, kun eräs ihmettelijöistä työnsi sormensa kellooni ja totesi siinä olevan kosketusnäytön. Tajusin sillä hetkellä edustavani vahvasti nykyisyyttä. Se oli hyvä asia. Elää tässä hetkessä, nykyisyydessä, tämän hetken teknologian huipun kärjessä! Esittelin tikittäjäni kosketusnäyttökelloksi.

Muutama tovi tämän jälkeen pääsin ehkä vihdoin sinuksi sen faktan kanssa, että aamuisin piti muistaa silmälasien ja hampaiden pesun lisäksi rannekkeen lukitseminen. Myönnettäköön, että muutamana aamuna tajusin vasta pari tuntia heräämisen jälkeen jotain puuttuvan. Kiristelin nahkahihnaa ranteeseeni sitten kesken työpäivän.

Tämän illan nimi rannekkeelleni on kypsynyt useamman päivän. Kiireettömän miehen kello se olla pitää! Hankala on kiirehtiä kun kellotaulusta näkyy vain, eilisen illan kommenttia lainaten, "neljä karvaa ja pari luomea". Sekin etu tässä on että hymyjen ja hyvien keskusteluiden lisäksi kokee olevansa oikeassa ajassa. Nykyajassa. Kosketusnäytöt ja kaikki.

Muusikkona luonnollisesti vitsit bändikavereilta olivat lukuisia. Englantia puhuvassa kokoonpanossa englanninkielinen sana timehan tarkoittaa musiikin sykettä, tempoa. Veistelivät kaverukset eilen ennen illan keikkaakin jotain siitä, että pitäisi riisua tuo riippakivi ranteesta, että soittaisin edes jotenkuten samaa tahtia. Uhmasin kuitenkin tovereita ja sai kellonikin ensimmäisen kosketuksen rock-musiikin maailmaan. Keikka muuten alkoi tasan puolen yön aikaan. Tätä ei tarvinnut tarkistaa ainakaan minun ajanmittauslaitteestani.

Tällä kertaa allekirjoitan työryhmän lisäksi omalla nimelläni,
Antti Kuusi