Osallistuessani
yhteisötaideteokseemme, rikkomani kellon lasinen kellotaulu meni
sirpaleiksi ja pieni lasinsiru upposi jalkapohjaani. Tunsin kuinka
Aika kääntyi minua vastaan ja minusta tuli kellon haavoittama.
Minua ei noin vain tapeta, se huusi. Kiire taistelee asemastaan.
Kiirettä ei pysäytetä tuosta noin vaan, sillä se tunkeutuu
sisälle elämäämme ja pääsee ihomme alle. Sirpale ajan symbolia
jalkapohjassani kävelin ulos. Jokaisella askeleella se pisti ja
muistutti olemassaolostaan, kaiherti samalla tavalla kuin ne
hoitamattomat asiat, joille ei aika riittänyt viime viikolla. Käytin
monta minuuttia siihen, että sain sirpaleen poistettua ja päästin
kiireen pois itsestäni. Sain sen aikaiseksi.
Tuija Ihonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti