Kesällä ihmiset muuttuvat Suomessa kesäihmisiksi. Se on aivan eri rotu kuin talvi-ihmiset. Kesäihmiset ovat avoimia, hymyileviä. He juttelevat ventovieraille, jopa ulkomaalaisille – ja naapureille. Talvi-ihmiset kietoutuvat toppatakkeihin, tuijottavat eteensä, kiristävät askeleitaan ja omia ja toisten hermoja.
Kesäaika ei ole sitä, että kelloja siirretään tunti kesään päin. Kesäaika on sitä, että ihmisillä ei ole kiire. Voi ajella auton sijaan pyörällä. Voi patikoida itikoiden seassa Lapissa rinkka selässä ja nukkua täpötäysissä autiotuvissa tai ahtaassa teltassa. Voi istuskella terassilla ja katsella ohikulkijoita. Voi hetken mielijohteesta poiketa katsomaan taidenäyttelyä, piipahtaa puolituttavien mökillä, kutsua naapurit grillaamaan.
Paluuksi talviaikaan ei riitä, että käännetään kelloja taas kesää kohti, vaan silloin siirrytään aikaan, jossa ei ole tilaa millekään turhalle. Tehdään aamupimeästä iltapimeään TÖITÄ. Hartiavoimin, otsa kurtussa, kiireessä!
Kesäaikaa, kesäihmiset!
Kesäaika ei ole sitä, että kelloja siirretään tunti kesään päin. Kesäaika on sitä, että ihmisillä ei ole kiire. Voi ajella auton sijaan pyörällä. Voi patikoida itikoiden seassa Lapissa rinkka selässä ja nukkua täpötäysissä autiotuvissa tai ahtaassa teltassa. Voi istuskella terassilla ja katsella ohikulkijoita. Voi hetken mielijohteesta poiketa katsomaan taidenäyttelyä, piipahtaa puolituttavien mökillä, kutsua naapurit grillaamaan.
Paluuksi talviaikaan ei riitä, että käännetään kelloja taas kesää kohti, vaan silloin siirrytään aikaan, jossa ei ole tilaa millekään turhalle. Tehdään aamupimeästä iltapimeään TÖITÄ. Hartiavoimin, otsa kurtussa, kiireessä!
Kesäaikaa, kesäihmiset!
Riitta Kuusi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti