Pyhitä lepopäivä. Ainakin yritin.

Sunnuntai saapui taas koputtlemaan olkapäälle, enkä ollut valmistellut tämän viikkoista blogitekstiä ollenkaan. Tästä hyvästä soimasin itseäni huonosta ajankäytöstä ja kieltämättä stressaannuin ajatuksesta että lepopäivänä joudun työskentelemään. Kun vihdoin ja viimein sain itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin työhön, muistin ettei minulla ole mitään syytä ottaa paineita tästä tehtävästä. Sehän olisi tehokkaasti tappanut Ajantappajien tarkoituksen. Näistä lähtökohdista johtuen haluan kertoa omasta sunnuntaistani.

Jo lapsena opin käskyn: pyhitä lepopäivä. Itselleni tämä tarkoittaa lupaa olla tekemättä mitään hyödyllistä. Koko keho saa levätä ja aivot latautuvat tulevaa työviikkoa varten. En pode lainkaan huonoa omaatuntoa joka sunnuntaisesta laiskottelusta, vaan unohdan mielelläni kaikki tekemättömät kotiaskaareet. Ne ehtii kyllä myöhemminkin. Ei minunkaan tarvitse aina olla se nykypäivän arvostettu ylisuorittaja, tehopakkaus joka stressaantuu jo pelkästään kuullessaan sanan työ. Tänään ei vaan jaksa kiinnostaa. Olen liian laiskalla tuulella välittääkseni nykymaailman vaatimuksista.

Kummasti ne verenpaineet vaan lähtivät itsellänikin nousuun kun olin kirjoittamassa sähköpostia. Ilmeisesti kyseinen palveluntarjoaja vaatiin nopeaa ja tehokasta toimintaa kun kehtasi kirjautua ulos ilman lupaani ja vielä kun olin kirjoittamassa tekstikenttään. Lause jäi komeasti kesken ja järkytyksestä toivuttuani ilmoille pääsi sellainen liuta ärräpäitä että siinä olisi pienemmät pelästyneet. Se teksti meni sitten siinä. Tietotekniikka 1, Salla 0.

Vedin hetken henkeä ja kasasin itseni. Päätin siirtyä oloneuvokseksi sohvan nurkkaan ja aloittaa alusta. Sain täydet sympatiat osakseni kumppaniltani, joka vähin ääni hipsi kaupoille ostamaan lohdutukseksi joitakin herkkuja. Samainen herra tuolta sohvannurkasta heitti aiemmin ilmoille mietelauseen, joka upposi aiheeseen kuin kaukosäädin käteen:

"Joskus käytän aikaa pelkästään erilaisten asioiden ajattelemiseen. Ajattelemisen kautta syntyy oivallus ja oivalluksesta ajatus siitä että ajatteleminen ei olekaan hukkaan heitettyä aikaa."

Tiedähäntä, puhuiko mies samasta asiasta minkä itse koin kirjoittaessani. Huomasin käyttäneeni puolisen tuntia kahden lauseen kirjoittamiseen. Kai se ajatusten harhailu edesauttoi kirjoitus prosessia, mutta kieltämättä aika näppärästi kadotettua aikaa. Muistaisinpa vielä itse mitä päässäni silloin pyöri.

Taidanpa jäädä tähän sohvalle viettämään mukavaa koti-iltaa ja toivotan teille kaikille oikein miellyttävää tulevaa viikkoa.

Salla-Mari Lukkarinen