PAINAJAINEN VALVEILLA

Tapan aikaani sohvalla rennossa vaaka-asennossa. Päätäni koristavat kuulokkeet kantavat korviini William Basinskin aaltoina vyöryvää ambient-musiikkia (The Disintegration Loops).

Nukahdan ja näen unen:

Päälläni on jonkinlainen avaruuspukua muistuttuva hopeanhohtoinen puku, päässäni antenneja ja monenlaisia mittareita sisältävä peilipintainen kypärä. Olen valmiina minulle annettuun vaativaan tehtävään. Globaali riistonvastarintaliike on vihdoin saanut valmiiksi pitkään suunnitellun aikakoneen, jonka parissa maailman etevim- mät toisinajattelevat tiedemiehet ovat uurastaneet vuosikausia. Tehtävänäni on matkustaa tuolla koneella  menneisyyteen ajan rattaille, tarkkaan laskettuun hetkeen. Hetkeen, jolloin evoluutiossa meni jotakin pahasti pieleen ja ihminen otti kehityksen kulun omiin käsiinsä, alkoi riistämään lajitovereitaan, eläinkuntaa sekä luontoa kehityksen ja kapitalismin nimissä. Aikamatkani tarkoitus oli nyrjäyttää tuo pahasti raiteiltaan mennyt kehitys takaisin oikeille urilleen. Astun koneeseen kiinnitän turvavyön ja painan kojetaulun vihreää nappulaa, jonka yläpuolella lukee kuvaavasti GO. Rätinän ja paukkeen saattelemana saavun valtavan kokoisille rattaille,  jotka ovat sopivasti evoluution raiteiden risteyskohdassa. Ajoitus on siis oikea. Risteyksestä lähtevissä raiteissa on tekstejä, joissa mainitaan kehityksen eri suuntia. Löydän vihdoin raiteen, jossa lukee: Tasa-arvoinen kehitys. Ryhdyn kampeamaan rattaita mukanani olevalla rautakangella ja pian valtava ratas loksahtaa haluamalleni uralle. Onnittelen itseäni hyvin suoritetusta työstä, palaan aikakoneelle ja painan punaista nappulaa

BACK. Olen hetkessä takaisin nykyajassa, astun ulos koneesta ja kuulen monista suunnista tulevia erilaisia ääniä. Äänet lähtevät maailmassa tapahtuvista muutoksista, jotka rattaan kääntäminen sai aikaan. Voin kuulla, kuinka Kalkutassa katulasten vaatteet saavat uuden kuosin ja langanlaihat vartalot pyöristyvät. Voin kuulla, kuinka Lamborghinit maailman autotalleissa muuttuvat polkupyöriksi ja Nalle Wahlroosin kartano kutistuu pikku mökiksi. Kuulen suhinan, kun rahanvallan mammona jakautuu tasaisesti pitkin maailman eri kolkkia.

Herään maailmaa parantavasta unestani sosiaalidarwinistiseen todellisuuteen, haen postilaatikosta päivän lehden ja valkoisiin kirjekuoriin verhottuja papereita. Lehdessä uutisoidaan Talvivaaran myrkkypäästöistä, tämän päivän esimerkistä millaista tuhoa lyhytnäköinen ahneus ja välinpitämättömyys saavat aikaan. Kirjekuorien sisältämissä papereissa näytetään erinäisin numerosarjoin kuinka eri tahot hamuavat kiihtyvällä tahdilla enemmän ja enemmän maksua perustarpeistamme. Hetken haaveilen elosta ajassa, jolloin siannahka paukkui ikkunoissa ja täit kilpailivat tilasta päänahassa, päreen luodessa loistetta torppaan. Ajassa tosin taitaa olla tarjolla vain tämä hetki.