Kelloja siirretään. Taas saadaan yksi
tunti takaisin. Kohta se menetetään. Kuka meille jakelee näitä
tunteja ottaa niitä pois?
Yksi pieni kapistus pistää sekaisin
ihmisten elämän ja määrittää jokaista elämän osa-aluettamme.
Jos joku ei noudata kellojensiirtoa, hän ei ole enää normaaleissa
elämän kuvioissa kiinni. Jokaisen on siirrettävä kelloa. Olemme
kuin vankeja kellotaulun sisällä, koputtelemme lasia vasten,
kuuleeko kukaan.
Uskon että jokaiselle ihmiselle on
olemassa aivan oma elämän aikataulu, joka tapahtuu luonnollisesti.
Asiat tapahtuvat kun on tarpeeksi avoin ottamaan vastaan. Usein
kuulee puhuttavan että liian nuorena on tuokin mennyt naimisiin tai
tuonikäisellä pitäisi olla jo vakituinen työpaikka. Kyllä on
pariskunnan ikäero paha. Aika tapahtuu erilailla kaikille.
Mielestäni se riippuu täysin ihmisestä. Jos kaikelle odottaa
oikeaa aikaa, sitä ei ehkä tulekaan. Onko olemassa vääriä
aikoja? Vai teemmekö itse oikean ajan, kuten kellojensiirrossa.
Voimmeko murtautua ulos kellotaulusta ja elää tätä aikaa joka
meillä on, vailla suorituksia ja pakollisia aikaansaannoksia.
Länsiafrikkalainen sananlasku sanoo
että valkoisella miehellä on aina kello mutta ei koskaan aikaa.
Lähdemmekin kahdeksi kuukaudeksi afrikkalaisen ajan pariin. Ja juuri
oikeana aikana kun täällä on pimeää ja pakkasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti