AIKAA TAPPAMASSA

Jo muinaiset foinikialaiset huomasivat, että siun ei pijä hättäilemän. Jos jotain elämä opettaa, niin hitaasti kävelemään. Meinaan, aika kuluu, aika kuluttaa. Mikä kiire tässä, valmiissa maailmassa. Aika on ihmisen luoma käsite tapahtumahetkien suhteista. Kyllä aikaa on ja haetaan Laukaasta lissää. Jotkut eivät tätä ymmärrä koskaan. Näyttää pelottavasti siltä, että kuulun heihin. Vaikka aikaa on, silti on kiire. Kuitenkin se kohta loppuu, aika. No, ei aika lopu, mutta eipä aikaakaan, kun aika jättää. Siksi kiire.

Ajan tappaminen on nuorten työtä. Niillä sitä -aikaa- on tolkuttomasti. Aikaa, mutta ei järkeä sen kuluttamiseen. Lapsilla vielä järkeä on, lapset leikkivät. Mitä vanhemmaksi tulee, sen vähemmän aika tappamista tarvitsee ja sen vähemmän on järkeä sen järkevään kuluttamiseen. Leikkimiseen. Aika valuu käsistä tappamatta. Kymmenvuotiaan vuosi on 1/10 osa elämästä, neljäkymmentävuotiaan vuosi on vähemmän. Uskalla kuvitellakaan miltä tilanne tuntuu kolmenkymmenen vuoden päästä. Sinne pitäisi kuitenkin päästä,hitaasti kiiruhtaen. 

Jopa töissä aika kuluu kuin siivillä. Joskus menee koko päivä niin, etten mitään kerkiä tekemään. Mitä nyt jonkun palaverin, pari ajankäyttösuunnitelmaa ja pikkuisen pitemmän kahvitunnin. Kärsin jatkuvasta päänsisäisestä aikataulutuksesta. Se on jotain, jota ilman en osaa elää. Teen jatkuvasti minuutintarkkaa suunnitelmaa. Kun lähden töihin klo 9.23, kerkiän käydä tuolla ja mennä sieltä sinne ja koukata vielä tänne ja silti ehdin hyvissä ajoin töihin. Kun lähden aamuvuorosta heti päivystyksen päätyttyä, ehdin käydä siellä sun täällä ja autonkin tankkaamassa ja silti olen kotona ennen kuin tarvitsee ruveta selittelemään.

Jos jonnekin pitää mennä, olen vähintään 15 minuuttia etuajassa. Vähintään. Yleensä puoli tuntia tai tunnin. Isäukko tapaa sanoa, että parempi tunti liian aikaisin, kuin minuutti liian myöhään. Totta se on, mutta kun joskus laskin kuinka monta vuorokautta elämästäni olen kuluttanut odottaen, rupesin suunnittelemaan muuttoa jonnekin, jossa ei ole niin väliä onko paikalla nyt vai vasta kolmen viikon päästä. En tapa aikaa, aika tappaa minut. Jos ei aika, niin odottelu.

Juice Leskinen kirjoitti kirjan nimeltä Aika jätti. Sen se tekee. Aika jättää. Aikaan ei ole luottamista, se pettää. Ainoa mikä on varmaa on se, että ei aika mennyt koskaan enää palaa. Aika kone on se, joka keksii aikakoneen. Tai no. Aika huvittavaa, että on meillä aikakone ollut jo pitkään. Tapulissa, taskussa, ranteessa, kännykässä. Muuten hyvä kone, mutta sillä ei pääse korjaamaan menneisyyden virheitä, vaan sen orjuuttamana tehdään jatkuvasti uusia.

-Mika Kähkönen 1.4.2012-